Hello!
Olo on ollut aina välillä kuin puusta pudonneella linnunpojalla. Ensimmäisenä koulupäivänä onnistuin lähtemään väärään suuntaan linjurilla, joten löysin itseni keskustasta. Eikä se paluumatka mennyt yhtään sen hassummin. Vahingossa hyppäsin ulos yhden pysäkin liian aikaisin, mutta koska en lainkaan tunnistanut ympäristöä, hortoilin kaduilla lähes kolme ja puoli tuntia, minkä aikana iski kolme sadekuuroa. Suomalainen ei kuitenkaan kysele turhaan apua tai mitään. Urheasti siis painoin jaloin menemään pelkän bussikartan avulla ja ilmoitin kämppikselleni, että kaikki on mennyt loistavasti, eikä minulla ole ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Yeah right! Staff girl! Seuraavana päivänä sitten shoppasin itselleni sontikan vastaisuuden varalle.
Linja-autot ovat silti mahtavia. Tuntui hienolta odottaa neljäkymmentäviisi minuuttia lauantaiaamuna bussipysäkillä aamuauringon paistaessa kello seitsemältä. (Olin vain vahingossa katsonut arkipäivien aikataulua.) Edessä oli ensimmäinen aktiivimatka rannalle toiselle puolen saarta. Kaupunkikohteena oli Tofino ja matkaa meni kolmisen tuntia suuntaansa. Matkaporukkaan kuului meitä vaihtareita ynnä muita yliopiston hihhuleita. Niin eihän koulu ole edes vielä alkanut täällä.
Vuoristotiet veivät ylös ja alas, kaartoivat vasemmalle ja oikealle, kapenivat ja levenivät. Olo oli kuin vuoristoradassa, joten herkkävatsaisille suosittelen matkapahoinvointitabletteihin turvautumista. Sillä maisemat olivat aivan mielettömät ja niistä on vaikea nauttia jos vatsa ja pää heittävät 360 astetta ympäri eri tahdissa. Valtavaa vuoristoa peitti havumettä kaikkialla ja lumihuippuiset kohdat olivat harvassa. Pysähdyimme matkalla kiertelemään suojelualueelle ja nauttimaan raikkaasta ilmasta.
Tofinon kylä oli piskuinen ja selkeästi havaitsi meren läheisyyden: kalaravintoloita, mainostettiin kaiken näköstä vesitekemistä ja sitten oli surffareita. Kylässä sattui olemaan markkinapäivä: Kojuissa myytiin kaiken näköistä meriaiheista kuten meritähti- tai simpukkakoruja. Päätettiin kuitenkin nauttia kunnon amerikkalaiset burgerit kehuja saaneesta Big daddy pleissistä -- ja oli kehujen arvoinen paikka. Biitsi oli huikea ja valtameri suuri. Merituuli kävi hiuksissa, mutta koska päivä oli lämmin niin rannalla viihtyi vähemmissäkin vaatteissa. Siellä sitten paineltiin hienossa hiekassa simpukankuorien keskellä ja olihan sitä pakko käydä kahlaamassakin rantavedessä. Nenässä haistoi suolan ja meren tuoksun. Ja mikäs sen parempi paikka päästä juttuun ja tutustua muihin ihmisiin täällä. Yhteisiä hetkiä saatiin heti pohjalle.
Tämän syksyn asun omakotialueella omakotitalossa omassa huoneessa toisessa kerroksessa. Kämppäkavereinani on tällä hetkellä alakerrassa asuva intialainen nuorimies, joka on nyt sitten ensimmäistä kertaa päässyt asumaan omilleen ja mikäs siinä kun heti suoraan vieraaseen kulttuuriin. Kyllä oli kuulkaa ruokakaupassa hauskaa kun jätkä oli ulkona kuin lumiukko juhannuksena. Hänhän oli siis ensimmäistä kertaa ruokakaupassa ostamassa itselleen ruokaa minun laadukkaalla avustuksellani ja opastuksellani.
Lisäksi täällä oleilee vuokranantajani tytär poikaystävänsä kanssa, joten pääsen seuraamaan nuorten elämää ihan oman katon alla. Ja meno on mahtavaa. Leffaa ja päivällistä kello yhdeksän aikaan illalla. Ihan mieletöntä. Itse kun nautin siinä samalla lähinnä pientä iltapalaa.
Toivottavasti kuvat antavat jonkin sortin kuvaa ympäristöstä.
Kiittäen ja kuittaen Canadasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti