Kansainvälistä meininkiä tapojen mukaan

Hello!

Every second's like a minute. Every minute's like a day. I can feel joy of living when I see heaven in your eyes. 

Minulta kysyttiin eilen, viihdynkö yksin. Ajattelin asiaa, että toisaalta oikeasti viihdyn yksin aina välillä. (Pakkohan se on viihtyä itsensä kanssa ja viihdyttää itse itseään) Onhan se välillä mukava kuulla ihan vain omia ajatuksia, vaikka ne vetävät rallia ja amisrinkiä pään sisällä. Voiko sellainen ihminen tajuta yksinoloa, joka on tottunut olemaan yksi miljardista tai joka käsittää yksinolon samaksi asiaksi kuin yksinäisyys? Minulle nuo kaksi käsitettä eivät tarkoita samaa.

Fireworks of heart

       Varsinkin viime viikolla olen viettänyt aikaa välillä yksin, kun taas välillä yhdessä uusia ystävieni kanssa. Lisäksi tutustuin uusiin ihmisiin uusien lajien parissa. Olihan se jännittävää pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita ja täyttämässä vesipulloa samalla pohtien yhä uudelleen ne samat tutut kysymykset: Millainen tunti olisi tulossa? Millainen vetäjä olisi? Kuinka paljon ihmisiä kurssilla olisi? Entä millaisia ihmisiä? Olisinko ainot luuseri, joka on vasta ensimmäistä kertaa? Onkohan kaikki muut harrastanut tätä sen kymmmenen vuotta ja paljon parempia kuin minä? 

Täytyy myöntää, että kyllä meinasin lähteä vetämään tiistaipäivänä vähän ennen tunnin alkua lujaa ulos urheiluhallista, kunnes rohkastuin ja astuin sisään jumppahuoneeseen. Sama sattui torstai-iltana samaisessa paikassa. Kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa elämässäni Flow-joogaa ja Hip Hoppia. Ja olo oli mahtava tuntien jälkeen. Löysinpä uutta tekemistä syksyksi. Vinkkinä kaikille suosittelen tosissaan katsomaan koko harrastuskirjon läpi mitä yliopiston vapaa-aikaesitteet tarjoavat, sillä sitä kautta voi oikeasti päästä tutustumaan aivan uusiin juttuihin.

Woodgrove, Nanaimon suurin ostari

Miksi en sitten kääntyny ympäri ja lähtenyt vetämään? Torstai-iltana sattui nuori neito kävelemään sisälle pukuhuoneeseen ja kysyi olinko menossa myös hip hop -tunnille. En kehdannut enää siinä vaiheessa poistua. Hän oli myös ensimmäistä kertaa kokeilemassa vähän jotain uutta. 

Vancouver Island University on avannut ovensa vuonna 1936. Siitä lähtien kampus on kasvanut: vanhoja rakennuksia uudistettu ja uusia rakennettu. Nykyään kampusalue moderni ja uusintateknologiaa hyödyntävä yksi maan parhaista yliopistoista. Kuitenkin verrattuna mannermaan kampuksiin jää Vancouver Island vielä höyhensarjalaiseksi, minkä vuoksi sitä pidetäänkin kotoisana pienyliopistona. Pääkampus sijaitsee Nanaimossa ja sen lisäksi sivukampuksia löytyy kolme kappaletta. Vancouver Islandissa panostetaan laatuun ja sen vuoksi he pitävät myös opetuskoot kohtuullisina. Kokonaisuudessaan paikalla on  18,000 opiskelijaa, joista 1,100 kansainvälistä ja 1,000 kanadan alkuperäisväestöstöön kuuluvaa opiskelijaa, työntekijöitä eli professoreita, tukihenkilöitä, jne on yli 2,000.

Kaikki on kuitenkin suhteellista. Minulle tämä paikka on jättimäinen, koska pääkampus muodostuu yli 30 rakennuksesta ja kotikampuksen Seamkissa rakennuksia on kuusi. Kampukselta löytyy muun muassa kirjasto, jossa yhteydessä oleva tietokonetila (tietokoneita on lähes 50 opiskelijoiden vapaassa käytössä). Lisäksi tietokoneita, soffia, pöytiä, työtiloja, lukunurkkia on kaikkialla kampuksen rakennuksissa. Urheiluhalli ja ilmainen kuntosali. Kirjakauppa, opiskelijaunionin käytettyjen kirjojen kauppa, kahviloita, Subway, oma pubi ja parkkialueet. Opiskelija-asunnot sijaitsevat vajaan viiden sadan metrin päässä kampuksesta. Lisäksi kampuksen/ opiskelijaasuntoloiden vieressä sijaitsee urheilukenttä. Opiskelijoita on kaikkialla! Ketkä tulossa, ketkä lähdössä. Ketkä kanadalaisia, ketkä jenkkejä, kiinalaisia, korealaisia, japanilaisia, eurooppalaisia, intilaisia, saudi-arabialaisia, meksikolaisia, venäläisiä; noin muutaman väestöryhmän edustajan tässä mainitakseni.

Kamerani katosi siis viime viikonloppuna, joten toivon kännyn kuvien laadun olevan jotenkin kohtalaisia. Muuten aikani onkin kulunut kirjojen, kavereiden, biljardin ja sarjojen seurassa. Toisinaan ikävä iskee varsinkin äidinkieltä kohtaan, kun jatkuvasti kuulee jotain aivan muuta tai kun puhuu niin kielen täytyy taipua mitä kummallisempiin sanoihin, jotka korvaan kuulostavat vierailta.                                 Kiitos ja kuittaus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rasberry olut paikassa Old City Pub, paikka tunnetaan sen chiken wingseistä