Hyvää huomenta Suomi
Lähdin matkaan Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Islantia noin 15:30. Islannissa vaihto aikaa oli noin neljäkymmentäviisi minuuttia sillä lento oli vartin myöhässä. Aika riitti vallan mainiosti ja matka jatkui hienosti. Seuraavat kahdeksan tuntia vietin lentokoneessä ensin lukien Seiska päivää, minkä jälkeen siirryin Cosmoon. Aikaa tapoin siis korkeammalla kirjallisuudella oppien runsaasti ihmisen biologiasta, psykologiasta ja käyttäytymisestä. Seattlen lentokentällä seikkailin terminaalien, tullin ja tarkastusten välillä yli tunnin ja kysyin neuvoa useampaan otteeseen. Suoraan sanottuna olin täysin pihalla siellä, vaikka ulkoilmaan en astunut kertaakaan. Helpotus oli syvä, kun kone nousi ilmaan kohti Kanadaa. Näkymä oli mieletön pikku potkurikoneen ikkunasta. Kaupunkien valot erottuivat kuin kultakimpaleet, kun pimys laskeutui ja aurinko katosi horisontin taakse.
Kello 21:10 paikallista aikaa laskeuduin Vancouverin kansainväliselle lentokentälle. Siitä suoraan suunnistin tullitarkastuksiin, joissa jonotus vei runsaat puolituntia. Vaikka kello oli vasta kymmenen niin hotellihuoneessa välittömästi suihkun jälkeen sammuin sänkyyn maan vielä heiluessa kroppani alla ja vatsani ollessa eri mieltä pään kanssa kellon ajasta ja paikasta. Olihan kello Suomessa aamu kahdeksan.
Hotellin respasta saamieni neuvojen jälkeen minulla ei ollut ongelmia lainkaan löytää seuraavaa lentoterminaalia. Pienet vesitasot liikennöivät päivittäin yhdessä lauttojen kanssa Vancouverin ja Nanaimon kaupungin välillä. Oli upea kokemus päästä matkustamaan vesitasolla ja asiakaspalvelu matkoja myyvässä terminaalissa oli kiitettävää.
Mutta vastaanotto Nanaimossa oli aivan mieletön. Vuokranantajan kanssa sovimme, että hänen parikymmentä vuotias tyttärensä noutaa minut satamasta ja luovuttaa huoneen. Tytär oli ottanut ystävänsä mukaan ja ajelutti läpi kaupungin. Kävimme ruokakaupassa ja hommasimme minulle adapterin sähköverkkoa varten. Huoneessani minua odotti vuokraemäntäni lahjoittama pieni lahjakori, joka sisälsi vettä välipalapatukoita, tervetuliaiskortin (jossa kehotetaan kysymään ja pyytämään apua missä tahansa). Lisäksi hän oli jättänyt minulle valmiiksi kaksi puhdasta pyyhettä, pienen korin shampoita ja bussiaikataulut (johon oli merkattu valmiiksi ajat lähimmältä pysäkiltä yliopistolle ja takaisin). Voiko sitä enempää tuntea itseänsä tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi. Menee kyllä aivan yli ymmärryksen. Kaikki ovat olleet niin kohteliaita ja ystävällisiä. Ihmiset täällä harrastavat sitä kuuluisaa small talkia tosia ahkerasti.
Kirjat ja uusi laukku ovat nyt valmiina ja huomenna alkaa sitten koulu.
Jo nyt voin sanoa, että täällä elämä tulee eroamaan täysin siitä, mihin Suomessa on tottunut tai mihin muualla on oppinut tai sopeutunut. Näin alkavat äärimmäisen mielenkiintoiset ajat. Tästä vähän lisää lukuintoisille http://kanadasta.blogspot.ca/
Terveisin kohteesta Canada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti