...vai onko sittenkaan?
Tanaan on maanantai, ja olen istunut kirjastolla aamu seitsemasta asti. Aurinko ei ollut viela noussut, kun lahdin kohti yliopistoa pyoralla. Nyt se pyora on tuolla urheiluhallin nurkalla parkissa odottamassa iltamyohalle paluuta kotiin. Aamu oli pitkasta aikaa todella upea. Punaisen savyissa kuultanut taivaanranta ja kirpakka kylma ilma toivat raikkaan tunteen ja punaiset posket. Kylla, tama aamu oli mita ihanin pitkasta aikaa.
Kuten varmaan huomaatte talla kertaa paivityksesta puuttuvat kokonaan pisteet niin aasta kuin oosta. Tasta on kiittaminen tai moittiminen tata amerikkalaista nappaimistoa. Viela jannempaa, tai no silla hetkella se tuntui todella arsyttavalta, oli yrittaa tehda powerpoint esitysta lansimaalaiseksi kun asetukset ja kirjoitus olivat maaritelty arabiksi. Tiedattehan, oikealta vasemmalle.
Joulu on ovella ja taalla sen jo nakee nayteikkunoista. Viikko sitten lauantaina vietin turistipaivaa keskustassa. Seikkailin ystavan kanssa vahan missa sattui ja eksyimme mita eriskummallisimpiin paikkoihin. Vierailimme Port Theatterissa, jossa saimme ilmaisliput ja paasimme kuuntelemaan sinfoniaorkesterin harjoituksia. Minulle muistui mieleen lastensatu elainorkesterista: seeprat ja kirahvit seikkailemassa soittimien kanssa. Ja kuinka moni mahtaa muistaa lastenlaulun a-pi-na orkesterista, joka aarniometsan suojassa harjoitteli. Ja minusta piti tulla oikea tenavatahti. Siita on niin monta vuotta...
Port Theatterin jalkeen kavelimme paakadulla ja shoppailimme pikkuputeekeissa seka pikkuisella "stockalla". Vielakin odottelen sita arpajaisvoittoa, jonka arvontaan osallistuin. Tutustuimme ilmatteeksi paikalliseen maisemataiteeseen taidegalleriassa. Vierailimme uudessa, modernissa konferenssikeskuksessa. Lisaksi ajelimme kaupungin laitamille vesilintujen pongauspaikalle. Alue oli kaunista suota muutaman suuremman lammen rajaamana. Se mita nain matkalla oli myos mita mielenkiintoisin kokemus: intiaanien reservaatteja - tiia sitten miksika niita nykyaan kutsutaan. Myohemmin talla viikolla paasen "perhetapahtumaan" katsomaan joulukuusenkoristelukilpailuun osallistuneiden taidennaytteita seka Ladysmitihissa sytytetaan jouluvalot joulukadun avajaisissa joulupukin (paikallisesti Santa Clausin) vierailuineen. Eli tapahtumarikas viikko, eika se edes ole viela kunnolla alkanut lukuun ottamatta taman paivan lahes taydellista aamua.
Hyvaa paivanjatkoa kaikille,
mina jatkan paivaa kirjastossa tutkimusdatan analysoinnilla, ryhmapresentaation viimeistelylla ja oman tulevan tutkimusprojektin esityksen luonnilla.
Niin ajankohtaisia uutisia,
- -Kukkaroni loytyi, mutta kateista oli kadonnut matkan varrella.
- -Suljettuani pankki/luottokorttini, uusi lahetettiin kotikonttoriini ja on nyt sitten Suomessa.
- -Taman asian ratkaisin avaamalla Kanadalaisen pankkitilin.
- -Mutta aitini paatti olla avuksi tai sitten osoittaa omaa kieroutunutta huumorintajuaan lahettamalla minulle euroja kirjeella, mukanaan kortti Karhuherra Paddigntonista: "pitakaa huolta tasta karhusta"
- -Kirje saapui perille osoitteeseen kaksi viikkoa lahettamisen jalkeen ihan ykkosluokan postimerkilla.
- -Viikon sairastelun jalkeen palasin kouluun ja totesin olevani pihalla kuin kakikellon kaki ajasta.
- -Multikulttuurifestareilla jarjestetyn muotinaytoksen ansiosta kaikki tunnistavat suomen leijonavaakunan ja pitavat jaakiekkopaitaa modernina suomen kansallispukuna. Toisaalta Suomen "vieminen kartalle" ei onnistunut, varsinkin kun suurin osa (saudi-arabialaiset miehet) kohdeyleisosta keskittyi lahinna esittamaan treffi/ruokakutsuja allekirjoittaneelle eivatka tarkastelemaan Suomen sijaintia karttapallossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti