Hello!
Mä vihaan tätä.
Mä vihaan, kun tulee ongelmia.
Mä vihaan, kun kaikki vois olla niin paljon helpompaa.
Mä vihaan olla yksinään keskellä ongelmia.
Mä vihaan olla täällä just nyt ihan yksin; mä haluan vain kotiin.
Lokakuu on loppu. Kaikki välitentit lokakuun aikana ovat menneet ja nyt odottelen vain tuloksia. Marraskuussa minulla on vielä kirjallisia tehtäviä, joita minun pitää tehdä. Joulukuussa jäljellä on vain kaksi päätöskoetta. Tällä hetkellä minulla on kaksi tehtävää rästissä, jotka pitäisi palauttaa mahdollisimman pian.
Viime viikonlopun matkustin Kalliovuorilla, Tour Rocky Mountains, yhdessä ystävieni kanssa. Meitä oli kuusi tyttöä ja yksi jätkä matkassa. Yli kaksituhatta kilometriä bussissa. Yli kilometrien korkeudessa Kalliovuorilla. Yli satoja valokuvia, mutta ennen kuin julkaisen yhtäkään, haluan valita parhaat. Yksi kadonnut kukkaro - MINUN kukkaroni. Niin, miten niin pääsi käymään...
Sitä vain huomasin maanantai-iltana Vancouverissa, että kukkaroni oli kadonnut. Soitin kaikki paikat läpi ja jätin yhteytietoni. Seuraavana aamuna lauttassa sain sähköpostin, jossa kerrottiin kukkaroni löytyneen. Soitin ja hotelli lupasi lähettää sen eteenpäin. Tänä aamuna selvisi, että kukkaro on Vancouverissa, mutta kukaan ei tiennyt, kellä on lupa noutaa se lähettitoimistosta. Superia! Kukkaroni on siellä jossain, mutta en pääse siihen käsiksi. Minulla on rahaa ja vuokranmaksu lähestyy, mutta en pääse käsiksi rahoihini. Toivon, että viimeistään lauantaina saan omat rahat käyttööni.
Elämä on jatkunut kukkaron katoamisen jälkeen. Halloween on tänään ja viikonloppuna on uuden ystäväni syntymäpäiväpirskeet kaupungilla. Sää ei vain tunnu piristyvän. Harmaata ja synkkää. No kai se sopii sitten Halloweeniin. Odotan eniten näkeväni täällä kuuluisan kurpitsakujan illalla täydessä loisteessaan. Siitäkin kuvaa varmasti myöhemmin.
Tällä hetkellä on vain masentunu fiilis kaikkien vastoinkäymisten takia. Sitä ei vain jaksa enää kiinnostaa astua ulos huoneesta, kun tuntuu, että epäonni seuraa kaikkialle. Pari päivää olen myös sairastellut: flunssan poikasta ja vatsa sekaisin. Luulenpa, että elämä hymyilee ensi viikolla sitten, joten taidanpa näyttää naamani vasta silloin.
Terveisiä Suomeen,
onnea harjottelujaksolle restonomit SeAmk kolmas vuosikurssi,
ikävä kaikkia,
en mä ihan vielä ole valmis kotiin tulemaan
Kiittäen ja kuittaen kohteesta Canada
P.s. Tästä eteenpäin voitte lukea tekstejäni uudella nimimerkillä: By Starlight
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti