Tanaan oli viimeinen minun virallinen koulupaiva. Maanantai siis, ja istuin kolme tuntia suuressa salissa kirjottaen liikevaihdon johtamisen koetta toivottavasti myos lapaisten kyseisen kokeen. Silloin aikoinaan luulin, etten enaa koskaan joutuisi samaan tilanteeseen, kuin kirjoitusten aikaan Suomessa, mutta toisin kavi. Jannaa oli kuitenkin kuulla, kuinka luokkakaverit keskustelivat siita, kuinka pitka aika tuo kolme tuntia on istua, ja onneksi sielta kokeesta on vapaa sen puolen tunnin jalkeen. Siina sitten muistelin, kuinka kolme vuotta sitten aloitin kirjoitusurakkani historian kokeella jannittaen ihan alyttomasti vain riittaisiko edes se kuusi tuntia kirjoittamaan kaikkiin kysymyksiin riittavat vastaukset.
Tulin saaneeksi myos ensimmaisen arvosanani talta lukukaudelta... ei ollut ihan suunniteltu, mutta eipa sille mitaan voinu, kun kurssi oli musta kauheen vaikee, ja aikaa ei enaa loytynyt niiden tehtavien tekemiseen. Lopulta se motivaatiokin loppui, vaikka kurssi kylla sai innostuksen syttymaan erityisesti tuohon shakespearin kirjallisuuteen. Tuo varmaan oli sitten ainoa todellinen anti siita kurssista sen F:n lisaksi, joka lajahti tauluun rytinalla. (F=hylatty)
Minulla siis alkoi loma. JIHUU! Taytyy kylla myontaa, etta tata on odotettua ja aion kylla tehda niin paljon kaikenlaista, enka missaan nimessa murehtia mistaan. Johan sita on tullut murehdittua koko syksyn aikana niin monesta asiasta, ettei edes sormet riita laskemaan kaikkia asioita: aina tilista, (joka naytti 0,27 kaytettavissa), presentaatio esityksiin, kadonneeseen kameraan, Kalliovuoret-matkaan, viikon flunssaan, autokolariin (en siis itse ollut kyydissa) ja koti-ikavaan asti. Ja kaikesta on tullut kerattya mukavat parisen tuhatta kuvaa. Joulu tulee, eika erikoisemmin mitaan suunnitelmia ole sen varalle. Sitten olisi vuoden vaihde ennen kevatlukukautta ja seuraavaa neljaa kuukautta, jotka tulen viettamaan taalla maailman toisella puolen. Vaihtoni oli tarkoitus kestaa vain syyslukukauden, mutta harkittuani asiaa kuukauden paivat ja pohtien ajatus useammankin ihmisen kanssa, aattelin sitten lopulta venyttaa vaihdon koko lukuvuoden mittaiseksi. Oikea tai vaara paatos, se nayttaa sitten tulevaisuus, mutta talla hetkella se tuntuu olevan turvallisin ja tulevaisuuden kannalta suuntaa antavin. Voisko sita kutsua jopa aikalisaksi...
Uutista ei ollut helppo kertoa Suomen suuntaan, mutta ne muutamat hyvat ystavat, johon olen taalla paassyt tutustumaan ovat erityisen iloisia paatoksestani opiskella taalla viela seuraavan lukukauden. Erityisesti se kaveri, jolle olen ainut "vaalea kaveri": venalaiset kun eivat ole ihan kauheen suosittu ihmisryhma taalla. Muut ystavat kun matkaavat takaisin kotimaahansa jatkaen normaalia elamaa siella. En ollut kuitenkaan ainut, joka tahan paatokseen paatyi, silla saman ikainen korealainen vaihto-opiskelija, joka opiskelee politiikkaa, paatti myos jatkaa opiskelua ja jaadyttaa siksi aikaa opiskelut kotimaassa. Mina siis kaytannossa jatkan vaihto-ohjelmaa molempien oppilaitosten hyvaksymana.
Muuten elama onkin aikalailla ollut rauhallista. Talvi on tullut silla lampotila on paa-asiassa pakkasen puolella 0- -10 valilla kylman merituulen ansiosta. Aurinko nousee naina paivina kunnolla kymmenen jalkeen, mutta aamun kaunista punertavaa voi aloittaa ihailla jo aikaisemmin. Sitten se aurinko laskee neljan jalkeen seuraavan tunnin aikana lampotilan tipahtaessa myos. Viiden jalkeen pilkko pimeassa voi erottaa kauniit jouluvalaistukset amerikan tyyliin kaduilla ja keskustassa.
Lampimin terveisin kohteesta Kanada
P.s. Eipa ole marraskuussa tullut paivitettya kuin kerran, nyt lupaan tehda parannuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti