Kallis minimatka

Hello!

Mä vihaan tätä. 
Mä vihaan, kun tulee ongelmia. 
Mä vihaan, kun kaikki vois olla niin paljon helpompaa. 
Mä vihaan olla yksinään keskellä ongelmia.
Mä vihaan olla täällä just nyt ihan yksin; mä haluan vain kotiin.

Lokakuu on loppu. Kaikki välitentit lokakuun aikana ovat menneet ja nyt odottelen vain tuloksia. Marraskuussa minulla on vielä kirjallisia tehtäviä, joita minun pitää tehdä. Joulukuussa jäljellä on vain kaksi päätöskoetta. Tällä hetkellä minulla on kaksi tehtävää rästissä, jotka pitäisi palauttaa mahdollisimman pian.

Viime viikonlopun matkustin Kalliovuorilla, Tour Rocky Mountains, yhdessä ystävieni kanssa. Meitä oli kuusi tyttöä ja yksi jätkä matkassa. Yli kaksituhatta kilometriä bussissa. Yli kilometrien korkeudessa Kalliovuorilla. Yli satoja valokuvia, mutta ennen kuin julkaisen yhtäkään, haluan valita parhaat. Yksi kadonnut kukkaro - MINUN kukkaroni. Niin, miten niin pääsi käymään...

Sitä vain huomasin maanantai-iltana Vancouverissa, että kukkaroni oli kadonnut. Soitin kaikki paikat läpi ja jätin yhteytietoni. Seuraavana aamuna lauttassa sain sähköpostin, jossa kerrottiin kukkaroni löytyneen. Soitin ja hotelli lupasi lähettää sen eteenpäin. Tänä aamuna selvisi, että kukkaro on Vancouverissa, mutta kukaan ei tiennyt, kellä on lupa noutaa se lähettitoimistosta. Superia! Kukkaroni on siellä jossain, mutta en pääse siihen käsiksi. Minulla on rahaa ja vuokranmaksu lähestyy, mutta en pääse käsiksi rahoihini. Toivon, että viimeistään lauantaina saan omat rahat käyttööni.

Elämä on jatkunut kukkaron katoamisen jälkeen. Halloween on tänään ja viikonloppuna on uuden ystäväni syntymäpäiväpirskeet kaupungilla. Sää ei vain tunnu piristyvän. Harmaata ja synkkää. No kai se sopii sitten Halloweeniin. Odotan eniten näkeväni täällä kuuluisan kurpitsakujan illalla täydessä loisteessaan. Siitäkin kuvaa varmasti myöhemmin.

Tällä hetkellä on vain masentunu fiilis kaikkien vastoinkäymisten takia. Sitä ei vain jaksa enää kiinnostaa astua ulos huoneesta, kun tuntuu, että epäonni seuraa kaikkialle. Pari päivää olen myös sairastellut: flunssan poikasta ja vatsa sekaisin. Luulenpa, että elämä hymyilee ensi viikolla sitten, joten taidanpa näyttää naamani vasta silloin.

Terveisiä Suomeen,
onnea harjottelujaksolle restonomit SeAmk kolmas vuosikurssi,
ikävä kaikkia,
en mä ihan vielä ole valmis kotiin tulemaan


Kiittäen ja kuittaen kohteesta Canada 

P.s. Tästä eteenpäin voitte lukea tekstejäni uudella nimimerkillä: By Starlight

Merkityksetön postaus - Posted without meaning

Istun sängyllä ja uneksin.

Minun pitäisi lukea, joo tiedän, opiskella. 

PDF-tiedostoja on auki kaksi ja E-kirjoja kolme.

Vieressäni makaa sängyllä neljä oppikirjaa, kalenteri, kansio ja vihko.

Puhelin on äänettömällä ja Facebook suljettu, mutta tämä Bloggeri auki.

Miksi haluan jakaa tämän hetken kanssasi?

Keittiöstä kuulen ääniä: joku siivoaa siellä.

Puhelimen vastaajaan oli jätetty viesti; kuulin sen huoneeseeni, mutten ymmärtänyt sanaakaan.

Ulkona on synkkää. Aamulla oli rankka sumu ja nyt iltapäivällä vain niin kovin pilvistä.

Naapurustossa autojen ovet paukkuvat aina välillä, ja ihmiset kävelevät jalkakäytävällä.

Minun pitäisi käydä ruokakaupassa. Opiskelijan iloksi jääkaapissa palaa valo. 

Viimeksi kun katsoin, siellä oli herkullisia mansikoita, pala suussa sulavaa juustoa, raikkaita vihanneksia ja semmoseen grilliherkkuannokseen: suolakurkkua, ketsuppia, ransuja ja nakkia. Maitoa ja jälkiruokasuklaata unohtamatta. Nyt vain valo...

I sit on my bed and I am dreaming. 

I should read, oh yes I know, study.

Two PDF-files are open with three E-books online.

Next to me there are four school books, a day planner, a notebook and a file on the bed.

My cellphone has been shut off and facebook is offline but this Blogger is on.

Why am I sharing this moment with you?

I can hear noises from the kitchen: someone is cleaning.

There is one note recorded in the voice mail; I heard it into my room but I didn't understand any word.

It is dark outside. It was dark foggy in the morning. And in the afternoon it is only so cloudy.

Doors of cars bark from time to time in the neighborhood; people walk on the sidewalk.

I should visit store to shop some food. There shines only light in the fridge for a joy of the student.

Last time when I checked, there were delicious strawberries, a tasty piece of cheese, fresh vegetables and salted cucumbers, ketchup, some fries and sausages. Without forgeting to mention milk and some chocolate for the dessert. But now it is only light...

Kiitän ja Kuittaan

 

Juhlaa ja juhlan humua.

Hei HuHUU

Ensi maanantaina täällä vietetään kiitospäivää, Thanksgiving Day. Se on Kanadassa ja Yhdysvalloissa vietettävä kansallinen juhlapäivä, jota vietetään Yhdysvalloissa marraskuun nejäntenä torstaina ja Kanadassa taasen lokakuun toisena maanantaina.

Kanadassa päivän historia voidaan johtaa englantilaiseen löytöretkeilijään Martin Frobisheriin, joka etsi pohjoista reittiä länteen. Vuonna 1578  hän järjesti seremonian kiittääkseen henkiinjäämisestään pitkän matkan jälkeen. Tätä seremoniaa pidetään Kanadan ensimmäisenä Kiitospäivänä ja ensimmäisenä Pohjois-Amerikan mantereella järjestettynä kiitosseremoniana. Frobisherista tuli ritari ja suuri lahti Labradorinmerellä nimettiin hänen mukaansa. Vuonna 1957 tammikuun viimeinen, Kanadan parlamentti sääti Kiitospäivän pysyväksi paikaksi lokakuun toisen maanantain ja määräsi sen sisällön: « Päivä, jolloin kaikkivaltiasta Luojaa kiitetään kaikesta hyvästä, josta Kanadan kansa… »

Minut on kutsuttu vietämään kiitospäivän päivällistä erääseen kanadalais uusioperheeseen. Paikalla tulee olemaan perheen vanhemmat, eri ikäiset lapset, nuorten aikuisten poika- ja tyttöystävät, sukulaisia, isovanhempia ja minä: suomalainen vaihtari kameransa kanssa. Kukahan ei mahda kuulua perhepotrettiin muistona kiitospäivästä vuonna 2013? Olen innoissani, ihanaa osallistua johonkin niin amerikkalaiseen, mutta ei niin kaupalliseen kansallisjuhlaan. Vielä minun täytyy toki tutustua vähän historiaan ja ehkä olla kohtelias vieras viedessäni jotain pientä lahjaa tupaan ja ruokapöytään, jonne minut on ystävällisesti kutsuttu.

Kiitospäivän lisäksi tulossa on myös toinen tärkeä kansallinen merkkipäivä  Remembrance Day - Aselevon päivää, jota vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä. Unohtamatta tietenkään mainita Halloweenia joka kolkuttelee ihan nurkan takana. Ainakin naapurit ovat jo aloittaneet Halloweenin pienillä koristuksilla.

Vaalenapunainen Viisari

Hello!

"Ole kuka olet, älä enempää, älä vähempää."

En ole täydellinen, en mitään sinnepäinkään. En edes tiedä, mitä on täydellisyys. Mietin pienessä mielessäni voiko täydellisyyttä mitata. Olen jopa ajatellut sen olevan jotain sellaista, jota voisi tutkia. Ei jatketa sen syvemmälle tuohon aiheeseen. Muutenkin ihan turhaa pähkäilyä moinen, koska kuka nyt haluaisi olla täydellinen. Ajattelisin sen olevan melko kova taakka: olla koko ajan ihan tip top ja huippu. Varsinkin kun jokainen näkee täydellisyyden eri tavalla. Luulenpa kuitenkin vaikeammaksi tavoitteeksi yrittää olla täydellinen itsensä mielestä. Kun sinua kehotetaan määrittelemään täydellinen niin mitä vastaat… Kuitenkin loppujen lopuksi kovasti yritän sitä: olla täydellinen…. tai…. jotain sinnepäin…

Olin joskus tosi hyvä ajan hallitsija. Kalenterini oli minulla päässä ja kello silmissä koko ajan. En myöhästellyt ja muistin kaiken. Olin jopa etuajassa tai ennalta valmis useimmissa tapauksissa. Alamäki alkoi, kun aloitin pelaamaan jäällä. Ensin olin aina viimeinen koko ajan ja myöhässä, koska en ollut niin hyvä luistelemaan, oikeastaan en edes osannut luistella. Sitten aloin myöhästelemään kentän ulkopuolellakin. Siitä syntyi mielenkiintoinen kierre, ja nykyään kaikki tulee tehtyä viime tipassa. Sellaisessa pienessä paineessa ja adrenaliinin vaikutuksesta syntyy tulosta. Törmäsin huippuun. Unohtelin, ja asiat tai tehtävät jäivät kokonaan tekemättä, no siitä seurasi mielenkiinnon lopahtaminen. En enää välittänyt: ihan sama, vaikka myöhästyn, vaikka unohdan. Kaikkea ei vain voi muistaa tai ehdi tekemään, kun aika on rajallista ja elämä lyhyt.

Kiinnostuin aiheesta: ajan hallitseminen. Kiinnostuin siitä, miksi epäonnistuin ja miksi myöhästelin, vaikka oli ennen ollut etuajassa. Miksi koko ajatusmaailma muuttui päässäni? Aloin myös pohtimaan olinko ainut… Ainoaa laatuaan. 

Joillakin se myöhästely kuuluu vain kulttuuriin, mutta ei minulla. En voi antaa sitä itselleni anteeksi tai mennä sen syyn taakse piiloon, selitellä vedoten sen olevan osa minua.

Vapaaehtoisilla luennoilla täällä on tarjolla opiskelujen taitojen kehittämisen osana ajan hallinnan tunteja. Voitte vain miettiä, olenko käynyt kuuntelemassa niitä. Vastaus on kyllä, ja olen saanut jotain myös irti. 

Ensinnäkin en voi tai kykene hallitsemaan aikaa. Se on minusta riippumaton osa maailmaa. Mutta en halua, että aika hallitsee minua. Jos siis ajan sijasta oppisin hallitsemaan itseäni ja ajan käyttöäni. Tiedätte varmasti taitelija Salvador Dalin tai edes hänen upean taideteoksen The Persistence of Memory valuvista kelloista, niin näette mitä ajalle voi tapahtua. Ah, mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän siitä taideteoksesta pidän. Se taideteoksen arvo ei todellakaan ole vain sen kehyksissä.

Inspiraation innostuksissa otin kalenterin käteen ja merkkasin kaikki päässä olevat tapaamiset ja tapahtumat ylös. Lisäksi lähdin hyvän ystävän kanssa etsimään itselleni kelloa, ihka oikeaa eleganttia rannekelloa. Olen nähnyt niitä niin paljon KAIKKIALLA, että minäkin halusin semmoisen. (Suomessa omistan kyllä rannekellon, mutta en uskalla käyttää sitä: koska se on seitsenvuotissyntymäpäivälahja mammaltani (niin aloitammehan peruskoulun silloin); se on kolme kertaa käynyt pyykinpesuohjelmat läpi ja toimii yhä.) Nyt minulla on kalenteri ihan omana itsenään ja kello kädessä, eikä silmissä. Olenko siis ajan vanki ja juoksen rannekellon perässä, kun nostan kättäni katsoakseni aikaa.

Ehei! Kalenteri on vain kertomassa, mitä VOISIN tänään tehdä ja mitä OLISI tarjolla. Lisäksi uutta kivaa kelloani katson lähinnä ihaillakseni sitä ja näyttääkseni muille kuinka tärkeä ja kiireinen luulen olevani. Ainakin minulle syntyy tunne, että hallitsen aikaani. Mutta tällä kertaa en kirjoitustani…. joten lopetukset ja herkut terkut kaikille!


 Kiittäen ja kuitaten kohteesta Canada.